Kostarikankapina

Korkeat tarinat korkeista laivoista, jotka kuljettavat arvokkaita aarteita, ovat toistuneet historian saatossa ja innoittaneet monia aarteenetsijöitä riskimaan elämäänsä ja raajojaan etsiessään kadonnutta kultaa, hopeaa ja jalokivillä koristeltuja uskonnollisia symboleja. Costa Rica on rikas merirosvokaupungin historiasta, ja jotkut tunnetuimmista merirosvoista väittävät haudanneensa valtavia aarteita sen rannoille. Karttaa katsoessa on helppo nähdä, että Costa Rica on todennäköinen paikka näille rosvoprinssille piilottaa saaliinsa. Karujen rannikkojen, saarten ja suojaisien laguuneiden maille on täydellisiä piilopaikkoja. Isla del Coco tai Coco-saaren on kaukana Costa Rican merirosvotarinan tunnetuin paikka. Pikku saari, jota Jacque Cousteau kutsui "maailman kauneimmaksi saareksi" ja oli myös lyhyellä listalla, joka liittyi "Uuden seitsemän ihmeen" saamiseen, saattaa piilottaa enemmän kuin pelkkä luonnonkauneus karussa maisemassaan.

Yksi tunnetuimmista kadonneista aarteista on "Liman aarre" Kuten useimmat aarrejahti Keski-Amerikassa, tämä tarina alkaa Euroopasta , tässä tapauksessa Espanjasta, joka yritti pitää kiinni siirtokunnistaan uudessa maailmassa ja niiden tuottamista rikkauksista. Vuonna 1820 Lima, Peru oli Espanjan vallan alla, mutta Etelä-Amerikan itsenäisyystä taistelevat taistelijat uhkasivat ottaa kaupungin haltuunsa ja kapina oli ilmassa. Liman varakuningas päätti, että suojellakseen Liman rikkauksia hänen oli vietävä ne espanjalaiseen tukikohtaan Meksikossa. Hän määräsi William Thompsonin, laivan Mary Dear kapteenin, suorittamaan tämän tehtävän. He lastasivat jalokiviä, kultaa, hopeaa, runsaasti koristeltuja kynttilänjalkoja, ja kaksi elinkokoista kultapatsasta Neitsyt Mariasta, joka piti sylissään vauva Jeesusta laivaan. Varakuningaan uskollisimmat vartijat lähetettiin myös valvomaan valtaisia rikkauksia matkallaan Meksikoon. Mary Dear lähti satamasta ilman ongelmia, ja kaikki näytti olevan hyvin, kunnes kiusaus sai Thompsonin ja hänen miehistönsä valtaansa. Eräänä yönä he tappoivat espanjalaiset vartijat ja muuttivat suuntaa Coco-saarille (Isla del Coco), joka sijaitsee 340 mailia Costa Rican länsirannikon ulapalla.

Toinen merirosvo vaelteli samaan aikaan Isla del Cocon vesillä. Kauhea Benito "Verinen miekka" Bonito oli jättänyt Karibian lämpimät vedet paetakseen muiden merirosvojen ja Britannian ja Espanjan sotalaivojen jahtia. Hänet tunnettiin siitä, että hänellä oli valtavia rikkauksia haudattuna Länsi-Intiassa aiemmista tempauksistaan, joten välttääkseen vangitsemisen hän kiersi Kap Hornin briggillään "Ralampago" tai "Salama" ja suuntasi Keski-Amerikan rannikolle Tyyneen mereen. Kun he purjehtivat pohjoiseen Etelä-Amerikan länsirannikolla, he näkivät espanjalaisen galleonin , joka oli lastattu rikkauksilla Uudesta Maailmasta. He nousivat helposti kyytiin ja lastasivat kaikki aarteet Ralampagoon. Uusi lasti oli liian raskas sallimaan turvallista ja nopeaa purjehdusta, joten miehistö asetti kurssin Cocon saarelle piilottaakseen uuden aarteensa ennen kuin jatkaisivat etsintöjä avomerellä. Saavuttuaan Isla del Coco, he päättivät, että se oli täydellinen toimintapaikka heidän uudelle alueelleen Tyynellämerellä. Siellä oli lahtia, jotka voisivat piilottaa heidän aluksensa, hyviä puolustuspaikkoja, joita he voisivat käyttää suojautuakseen, riittävästi makeaa vettä ja villisikoja syötäväksi. Kun aarteet oli purettu, he lähtivät jälleen purjehtimaan ryöstön perään. He kohtasivat kalastusveneen ja saivat tietää, että Etelä-Amerikkaa vaivaava vallankumoussota oli levinnyt Meksikoon. He kehittivät ovelan suunnitelman lähettää luotettavimmat miehistönsä espanjalaiseen satamakaupunkiin Acapulcoon , saadakseen lisätietoja sodasta ja selvittääkseen, miten espanjalaiset aikovat suojella rikkauksiaan. Beniton miehistö sekoittui espanjalaisiin miehistöihin ja joi heidän kanssaan, ja he saivat tietää, että Meksikon hallituksen ja eliitinvaihteiden rikkauksia oli tarkoitus lastata kahteen laivaan, jotka olisivat matkalla Espanjaan. Benito Bonito odotti Acapulcon sataman ulkopuolella ja totisesti, 6 viikkoa myöhemmin hän näki ne. Hän välittömästi meni ensimmäisen aluksen viereen ja ilman varoitusta ampui kanuunoita sen runkoon, tappamalla lähes puolet sen miehistöstä. Benito käski osan miehistöstään nousta alukseen ja ottaa sen hallintaansa. Sitten hän asetti katseensa toiseen laivaan, joka oli kääntynyt ympäri ja oli yrittämässä paeta vangitsemista palaamalla Acapulcoon. Tuulet eivät olleet pakenevan aluksen puolella ja Benito vangitsi sen nopeasti ja tappoi kaikki sen kyydissä. Kun aarteet oli turvallisesti lastattu Ralampagoon, hän kääntyi kohti uutta tukikohtaansa Tyynellämerellä, Isla del Cocoa. Sanotaan, että Benito haudasi 300 000 paunaa hopeaa, 733 kultatiiliä, jokainen 4x3 tuumaa ja 2 tuumaa paksuja, 273 miekkaa kultahihnoilla ja valtavia määriä muita arvokkaita esineitä.

Benito oli melko hyvin vakiintunut Coco-saarella, kun kapteeni William Thompson ja Mary Dearin miehistö saapuivat vuonna 1821. Molemmat miehistöt ja heidän kapteeninsa päättivät, että yhdistämällä voimansa he voisivat ryöstää lisää aluksia, ja pian he purjehtivat yhdessä. Tämä järjestely oli lyhytaikainen, kun he joutuivat taisteluun fregatti Espiegleä vastaan. Kun taistelu hävittiin, Benito päätti päästä eroon itsestään ampumalla itseään päähän. Loput miehistöstä vietiin Jamaikaan, missä kaikki paitsi Thompson ja hänen ensimmäinen perämiehensä teloitettiin merirosvouksesta. Kaksi selviytyjää kertoivat Coco-saaren haudatuista rikkauksista ja lupasivat näyttää vankilavirkailijoille, missä ne oli piilotettu. Palatessaan Coco-saaren, kaksi vankia pääsi pakoon viidakkoon. Espanjalaiset vartioivat saarta ja etsivät kahta merirosvoa kuukausia, mutta eivät koskaan nähneet heitä uudelleen. Muutaman kuukauden kuluttua brittiläinen valaanpyyntialus saapui saarelle etsimään makeaa vettä. Thompson onnistui puhumaan kapteenin siihen, että tämä vei kaksikon Costa Rican satamakaupunkiin Puntarenasiin. Kaksi miestä sairastui ja kuoli pian sen jälkeen, mutta eivät ennen kuin Thompson ystävystyi John Keatingin kanssa ja antoi hänelle kartan, joka näytti, mihin Coco-saaren aarteet oli piilotettu.

John Keating löysi muutamia sijoittajia ja palkkasi kapteeni Boagin sekä hänen aluksensa Edgecombin, jotta hän voisi viedä itsensä Coco-saarille aloittaakseen aarteenetsinnän. Tarina hämärtyy täällä, mutta legendan mukaan vain Keating ja Boag menivät maihin ja löysivät valtavan aarteen. He yrittivät huijata sijoittajia ja Edgecombin miehistöä väittämällä, etteivät he löytäneet mitään, mutta miehistö löysi heiltä kultaa ja vaati, että he näyttäisivät aarteen. Jälleen etsintäryhmä eksyi saarelle ja jälleen ne henkilöt, jotka tiesivät, mihin aarre oli piilotettu, pakenivat viidakkoon jättäen loput ryhmästä etsimään vailla päämäärää. Edgecomb lähti Isla del Cocon vesiltä jättäen Keatingin ja Boagin loukkuun muutamaksi kuukaudeksi, kunnes toinen alus ankkuroi vain offshore. Keating oli tähän mennessä ainoa vielä eloonjäänyt, ja hän onnistui puhumaan aluksen kapteenin ottamaan hänet saarelta pois.

Se, että Keating palasi St. Johnsiin Newfoundlandiin , riittävällä rahalla aloittaakseen liiketoiminnan ja elääkseen ylellisesti kuolemaansa asti, vahvistaa legendan kadonneesta aarteesta ja on innoittanut metsästäjiä etsimään Coco-saarta siitä lähtien. Tunnetuimmat ja pitkäaikaisimmat näistä aarteenetsijöistä - ja joiden tutkimuksia käytettiin eniten tässä artikkelissa - oli saksalainen nimeltä August Gissler. Varustettuna John Keatingin kertomuksilla ja kartoilla hän vietti lähes 20 vuotta (vuosina 1897-1908) etsiessään aarteita, joita niin monet merirosvot oletettavasti haudattivat Isla del Cocon (Coco-saaren) alueelle. Vaikka hän löysi 6 kultakolikkoa, hän ei koskaan löytänyt kultaa, hopeaa ja jalokiviä, jotka tänä päivänä olisivat arvoltaan yli 160 000 000 dollaria. Lista tunnetuista henkilöistä, jotka ovat yrittäneet onneaan Coco-saarilla, sisältää presidentin Franklin Rooseveltin, Sir Malcolm Campbellin, ja Errol Flynnin. Elokuussa 2012 toinen ekspeditio , varustettuna uusimmalla teknologiolla, aloitti matkansa kohti Coco-saaria, odotamme innolla kuulevamme heidän tarinoitaan ja toivomme, että Coco-saaren kadonneen aarre mysteeri ratkeaa lopultakin.